Jokihelmisimpukka eli raakku kasvaa maamme muihin suursimpukoihin verrattuna hitaasti. Sukukypsyyden se saavuttaa vasta 15-20-vuotiaana ja noin 7-10 cm pituisena. Jokihelmisimpukka jatkaa kasvuaan Etelä-Suomessa yli 80-vuotiaaksi ja Pohjois-Suomessa yli 120-vuotiaaksi, eli laji on eläinkuntamme pitkäikäisin.

Jokihelmisimpukkakoiras laskee kesällä siittiönsä veteen, josta ne joutuvat alavirrassa olevan naarassimpukan kiduslehtien väliin hengitysveden mukana. Yhdellä emosimpukalla on 0,5-1 miljoonaa munasolua, joista hedelmöityksen jälkeen kehittyy pienen simpukan näköisiä glokidio-toukkia. Jotta simpukan toukat voisivat jatkaa kehitystään, niiden on päästävä loisimaan taimenen tai lohen kiduksiin. Syyskesällä emosimpukka vapauttaa valmiiksi kehittyneet glokidio-toukkansa veteen. Toukilla on aikaa alle kaksi viikkoa löytää oikea väli-isäntä, jonka kiduksissa ne loisivat talven yli.

Seuraavana keväänä nuoret jokihelmisimpukat irtaantuvat kalan kiduksista ja putoavat joen pohjaan. Mikäli taimen on pikkusimpukoiden irtaantuessa sattunut olemaan simpukalle soveltuvassa jokihabitaatissa, kaivautuvat pikku simpukat 2-3 vuodeksi huokoiseen ja runsashappiseen joen pohjaan. Sen sijaan esimerkiksi lieju- tai mutapohjalle pudotessaan nuoret simpukat tuhoutuvat. Sattuman osuus onkin suuri jokihelmisimpukan elämänkierrossa.

Jokihelmisimpukka on sopeutunut jokiuoman luontaisiin veden määrän ja laadun vaihteluihin sekä morfologisesti että fysiologisesti. Sen paksu kalkkikuori kestää hyvin mekaanista rasitusta.

Teksti kirjasta "Jokihelmisimpukan ja sen elinympäristön suojelun taso LIFE-Luonto -projektissa"