Viitaten Suunnittelukeskus Oy:n tekemään YVA selvitykseen ”Vironvuorten jätteenkäsittelykeskuksen ympäristövaikutusten arviointiohjelma” haluan Ruonanjoen LIFE-Luonto -projektin ”Jokihelmisimpukkaa sisältävien jokiekosysteemien entisöinti” (1997-2002) pääkoordinaattorina lausua seuraavan.
Ruonanjoen jokihelmisimpukkakannan status
- Ruonanjoen Natura-alueella (FI0353002) elää noin 26000 jokihelmisimpukkaa eli raakkua Pullinkosken ja Lavajärven välisellä jokialueella. Populaation konfiskaatio- eli luontoarvo on yhteensä n. 15 milj. €. Laji on rauhoitettu maassamme (1955) ja se kuuluu EU:n luontodirektiivin II- ja V- liitteen lajeihin, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita, jollainen juuri Ruonanjoki on.
- Oulun eteläpuolella Ruonanjoki on kahdeksasta raakkujoesta ainoa, jossa lajin on enää todettu lisääntyvän. Tämä eteläinen populaatio on myös suojelututkimuksen kannalta tärkeä, koska se muistuttaa eniten Baltian ja Keski-Euroopan alueella vielä eläviä simpukkakantoja. Ruonanjoesta saatuja tutkimustuloksia voidaan lähes suoraan soveltaa Keski-Euroopan oloihin, joista pohjoiset kantamme eroavat selvästi.
Luonnontilaisten jokien huippuindikaattori
- Jokihelmisimpukan voidaan katsoa eläneen Ruonanjoessa jo varsin kauan eli satoja ellei tuhansia vuosia. Koska jokihelmisimpukalla on hyvin poikkeuksellinen elinkierto ja monipuolinen vuorovaikutussuhde elinympäristöön, niin lisääntymään pystyvä jokihelmisimpukkakanta ilmentää erityisen hyvin biologisesti pitkään tasapainotilassa säilynyttä luonnontilaista tai osittain luonnontilaista (seminatural) jokiluontoa, joten simpukkakannan voidaan katsoa ilmentävän luonnontilaista, ekologisesti pitkään säilynyttä:
- synkroniaa lisääntyvän väli-isäntäkalan kanssa (taimen/lohi)
- jokiuomaa ja -pohjaa sekä virtausolosuhteita (jokihabitaatit, virtausenergeettinen jatkumo)
- veden laatua ja määrää (valuma-alue)
- biologista jatkumoa (lajien välinen vuorovaikutussuhde, ravinto)
- Koska jokihelmisimpukka reagoi hyvin herkästi joessa ja valuma-alueella tapahtuviin muutoksiin se on siksi luonnontilaisten tai osittain luonnontilaisten jokien huippuindikaattori.
Ruonanjoen Natura-alueen raakkukannan seuranta
- Ruonanjoen simpukkakannan suuruus tutkittiin LIFE-luonto projektin yhteydessä 5x5 m tarkkuudella ja sitä voidaan pitää tarkimpana näin laajana seurantatyönä koko Euroopassa. Myös simpukkapopulaation ympäristötekijät kartoitettiin. Tutkimuksissa tuli esille, että pelkän jokiuoman suojelu ei suojele lajia kuin osittain. Toisen puolen suojelusta tulee kohdistua valuma-alueeseen, joka määrää jokeen tulevan veden laadun, määrän ja viipymän. LIFE -projektiin liittyen on EU:n komission kanssa sovittu Ruonanjoen seurannasta, josta tullaan tekemään 5-vuotis-seuranta-raportti v. 2006. Tästä syystä Ruonanjoen valuma-alueeseen ja itse jokeen kohdistuvia riskejä tulee tarkastella luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain mukaisesti.
- Luontodirektiivin 6 artikla kohta 2 määrittelee Natura 2000 -alueiden suojelutoimet seuraavasti: ”Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin”.
- Toisaalta Luontodirektiivi painottaa selkeästi riskien havaitsemista ja ennaltaehkäisyä: ”Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan lähtökohtana on ennaltaehkäisyn periaate. Sen mukaisesti ei ole hyväksyttävää, että toimenpiteiden toteuttamista odotetaan, kunnes heikentymistä tai häiriötä tapahtuu. Jäsenvaltioiden edellytetään toteuttavan kaikki tarvittavat suojelutoimenpiteet, joita niiden voidaan kohtuullisesti odottaakin toteuttavan sen varmistamiseksi, että merkittävää heikentymistä tai merkittävää häiriötä ei tapahdu. Tätä artiklaa sovelletaan myös toimintoihin, jotka eivät välttämättä edellytä ennalta annettua hyväksyntää, kuten maa-, metsä- ja kalatalouteen, joten sen soveltamisala on laajempi kuin 6 artiklan 3 kohta ja 4 kohta, joihin kuuluvat vain virallista hyväksyntää edellyttävät suunnitelmat ja hankkeet.”
Pinta- ja pohjavesien vaikutus
- Hankekohde sijaitsee noin 3.5-5.5 km päässä Ruonanjoesta, mutta on kuitenkin joen lähivaluma-alueella (nro 35.592). Hankekohde sijaitsee kallioisessa maastossa, jossa maalajina on suhteellisen hyvin vettä läpäisevä moreeni. Hankealueelta yhteen kohtaan, alueen eteläreunalla, purkautuvat vedet kulkeutuvat kahta pintapuroa myöten Ruonanjokeen. Erityisesti tulva-aikana purot virtaavat selvästi ja alueelta purkautuva pintavesi saavuttaa Ruonanjoen muutaman päivän sisällä. Kuivempana aikana vesi kulkeutuu pohjavetenä ja silloin hankealueen vesi saavuttanee Ruonanjoen n. puolen vuoden viiveellä. Jos pohjaveden kululle syntyy painetta, aika lyhenee huomattavasti.
- Koska jätteenkäsittelykeskuksesta purkautuvien suoto- ja hulevesien laatua ja määrää on lähes mahdoton ennustaa, muodostavat valuma-alueelta purkautuvat pinta- ja pohjavedet arvaamattoman riskin jokihelmisimpukkapopulaatiolle. Riskin suuruuden selvittäminen tieteellisesti on hankkeen muiden vaihtoehtojen kuin ”toteuttamatta jättämisen” osalta välttämätön.
Kuormitetun veden vaikutus raakkuun
- Pintavesien johtaminen muualle ei estä pohjavesien virtausta, mutta vaikuttaa valuma-alueen vesitasapainoon. Väliveden merkitys jokihelmisimpukalle on Ruonanjoen alueella ensiarvoisen tärkeää, koska kuivina vuosina joki on suhteellisen vähävetinen (25 l/s). Hyvänlaatuisen pinta- ja pohjaveden lisäys olisi edullista simpukalle, kunhan se pysyy luontaisen vaihtelun rajoissa. Esimerkiksi talvinen runsas lisävesi murtaa jääkantta ja rikkoo jään muodostaman lämpösuojan jäädyttäen jokirantoja ja pohjaa erityisesti kivien ympäriltä, missä jokihelmisimpukat usein ovat suojassa virtaukselta. Mikäli jokeen tuleva vesi on kuormitettua, vaikka vain heikostikin, mutta sen purkautuminen on ympärivuotista, syntyy jälleen riskitilanne, joka jossain raakun elinkierron vaiheessa, esim. glokidioitten irtaantumisaikana, on se lisä, joka katkaisee monitasoisen lisääntymisprosessin. Vuosina 1997-2000 Karhilamminojasta purkaantui välillä niin kuormitettua vettä (mm. rautaa), että sen selittäminen on vaikeaa, ellei ajattele, että vanhan kaatopaikan sulkeminen ei ole onnistunut toivotulla tavalla. Toisaalta Ruonanjoen jokihelmisimpukkakanta ei ollut silloin vielä Pirkanmaan ympäristökeskuksen tiedossa.
- Saostusaltaiden käyttö jäte- ja hulevesien laskeuttamiseen on vain osittainen, mutta ei riittävä ratkaisu, samoin kuin hiekkasuodatuskin. Lisäksi toimintahäiriöiden osuus on yllättävän suuri ja sellaista ei saisi tapahtua ainakaan seuraavien 80 vuoden aikana, joka on jokihelmisimpukan keskimääräinen ikä Ruonanjoessa.
- Koska jätteenkäsittelykeskuksen prosesseissa syntynyt kuormitettu vesimäärä on merkittävä ja muodostaa suuren riskin, jää ihmettelemään, miksi laitos on viety ”korpeen” eikä esim. kaupungin jätevesiverkoston ulottuville. Hankealuettahan ollaan kytkemässä kaupungin vesijohtoverkostoonkin.
Direktiivin määrittelemät ekologiset vaatimukset
- Koska luontodirektiivi kohdistuu useampaan lajiin, siinä ei selkeästi märitellä, mitä toimenpiteitä suojelussa tulee ottaa huomioon vaan ne on tapauskohtaisesti tutkittava. Direktiivin henki tulee kuitenkin näkyviin 6 artiklan 1 kohdassa:
- Vaikka Luontodirektiivissä ei määritellä ekologisia vaatimuksia, 6 artiklan 1 kohdan tarkoitus ja sisältö osoittavat, että näihin kuuluvat kaikki luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun tason varmistamisen kannalta tarpeelliset elottomat ja elolliset ekologiset tekijät, mukaan lukien luontotyyppien ja lajien suhde ympäristöön mm. ilmaan, veteen, maaperään ja kasvillisuuteen. Näiden vaatimusten tulee perustua tieteellisesti tutkittuun tietoon, ja niiden määritteleminen on mahdollista vain tapauskohtaisesti liitteessä I lueteltujen luontotyyppien, liitteessä II olevien lajien sekä kyseessä olevien alueiden mukaisesti. Tällainen tieto on ratkaisevan tärkeä, jotta suunniteltavat suojelutoimet ottaisivat huomioon mahdollisimman kokonaisvaltaisesti uhanalaisen eliön, jokihelmisimpukan ekologiset vaatimukset.
Yllä mainittu huomioon ottaen Vironvuorten jätteenkäsittelykeskuksen ympäristönvaikutusten arviointia ja sen esittämiä toimenpiteitä ei voida Ruonanjoen jokihelmisimpukkakannan suojelun osalta pitää sellaisena, jossa jäsenvaltio on toteuttanut kaikki tarvittavat suojelutoimenpiteet, joita sen voidaan kohtuullisesti odottaakin toteuttavan sen varmistamiseksi, että merkittävää heikentymistä tai merkittäviä häiriöitä ei tapahdu luontodirektiivin II-liitteen lajin, jokihelmisimpukan, suojelussa.
Helsingissä 17.11.2005
Ilmari Valovirta, intendentti
LIFE-Luonto projektin (1997-2002) pääkoordinaattori
Luonnontieteellinen keskusmuseo/Eläinmuseo
p. 0405201909
ilmari.valovirta@helsinki.fi.
|